L U N T A ! ! ! !

Tämä ei ole oma kirjoitukseni, vaan netistä kopioitu,  alkaa vaan omat fiilikset olla samaa luokkaa

Joulukuun 1.

Lunta sataa. Ensilumi on sitten kaunista. Luonto tulee kauniin valkoiseksi ja mieli piristyy, kun ei ole enää niin pimeää. Tein vaimolleni ja itselleni kuuman rommitotin ja istuimme ikkunan ääressä katsomassa hiutaleiden kevyttä leijumista maahan, lumi peitti hiljalleen puun oksia.

Kävin laittamassa pihalle tuikku-kynttilälyhdyn ja lisäsin lintulaudalle jyviä. Todella kaunista ja tunnelmallista.

Joulukuun 2.

Heräsin ja katsoin ikkunasta ulos. Koko maiseman peitti kristallinkirkas uusi lumi. Hieno näky. Jokaisella puulla ja pensaalla oli valkoinen kaapu.

Tein talven ensimmäiset lumityöt ja nautin joka kolallisesta.

Kolasin sekä pihan että jalkakäytävän. Myöhemmin päivällä teknisen viraston aura aurasi tien ja työnsi lumen portin eteen. Kuljettaja hymyili minulle ja vilkutti. Minäkin vilkutin hänelle ja kolasin portin edustan taas auki.

Joulukuun 3.

Viime yönä satoi vajaat 15 cm lunta lisää, pakkasta on pari astetta.

Pihakoivuista katkesi muutamia oksia lumen painosta. Tein lumityöt.  Ja taas saatuani työt valmiiksi, tuli aura-auto. Lumi oli tällä kertaa ruskeanharmaata. En ole varma mutta minusta näytti siltä että kuljettaja virnisti kun vilkutti minulle.

Joulukuun 15.

Sää lauhtui, lumi suli sohjoksi, joka jäätyi liukkaaksi, kun pakkanen taas kiristyi. Kaaduin takamukselleni jalkakäytävälle hiekoittaessani pihaa, teloin käteni(40 € poliklinikkamaksua), mutta onneksi mitään ei ollut poikki, vain pieni murtuma. En halunnut kipsiä käteen enkä sairauslomaa. Sääennustus lupasi lisää lunta.

Joulukuun 20.

Yhä kylmää. Myin vaimon auton ja ostin automaattivaihdemaasturin, jotta hän pääsisi töihin.

Auto liukui kuitenkin päin kaidetta kun en oikein vielä hallinnut maasturin vaihteita, oikea etukulma meni aika pahasti kasaan. Viime yönä satoi 15 cm lisää lunta. Vaimolle on tiedossa tänään lumitöitä.

Se aura ajoi meidän ohitse kaksi kertaa, näytin kuljettajalle kansainvälisiä käsimerkkejä. Toisesta autosta hajosi pakoputki portin edustan lumivalliin kun vaimo ei jaksanut kolata sitä auki.

Joulukuun 29.

10 astetta pakkasta. Ja taas lisää tuota perhanan lunta. Pihalla ei ole yhtään puuta tai pensasta, joka ei olisi vahingoittunut. Sähköt olivat poikki melkein koko yön. Yritin pitää talon lämpimänä tuikku-kynttilöillä ja bensiinilämmittimellä, joka tosin roiskahti hiukan yli, syttyi tuleen ja oli polttaa koko talon. Olohuoneesta tuli aika surkean näköinen kun sain vihdoinkin sammutettua liekit vaahtosammuttimella. Sain toisen asteen palovammoja käsiini ja silmäripset ja kulmakarvat paloivat.

Matkalla poliklinikalle auto karkasi lähes tunnottomista käsistäni ja hajosi lunastuskuntoon. Eikä vakuutus korvaa vahinkoja talossa, kun taisin ohimennen mainita siitä bensiinilämmittimestä.

Tammikuun 1.

Tuota valkoista paskaa tulee koko ajan lisää. Kaikki vaatteet pitää olla päällä, jos haluaa käydä postilaatikolla. Jos saan käsiini sen joka ajaa sitä aura-autoa, niin sanon pari valittua sanaa.

Se on varmaan kulman takana kytiksessä ja odottaa, kunnes saan jalkakäytävän puhtaaksi! Sähköt ovat yhä poissa. Vesijohto jäätyi ja näyttää siltä, ettei katto kestä lumen painoa. Olen itse väsynyt ja ruhjeilla, vaimo ei suostu poistamaan lunta katolta eikä pihasta, tosin ei sillä ole niin väliäkään kun auto ei lähde enää käyntiin ja töihin ei kai tarvitse mennä enää edes sairausloman jälkeen.

Tammikuun 8.

Saatana! 12 senttiä uutta lunta ja räntää ja jäätä, ja herra yksin tietää mitä ihmettä sieltä taivaasta viime yönä tuli.

Yritin osua aura-auton kuljettajaan lintulaudalla ja kaikella mikä käteeni tarttui, mutta se perkele pääsi pakoon.

Tammikuun 20.

Aura-autoa ei näkynyt koko päivänä vaikka kuinka kyttäsin. Vaimo jätti minut. Luulen että minusta on tulossa lumisokea. En pysty liikuttamaan varpaitani. En ole nähnyt aurinkoa viikkoihin.

Ennusteissa luvataan lisää lunta. Viima tekee ilman purevaksi.

Tammikuu.. en tiedä mikä päivä..

Päivät tuntuvat kuukaudelta.
Muuttaisin Espanjaan, mutta millä rahalla.
Vihaan…vihaan valkoista!

Turhamaisuutta

Mun hygieniapassitesti meni läpi ja sain käytyä kynsihuollossakin. Tuli hienot <3

Mutta eipä ois onnistunu ilman meidän ihanaa mummoa joka ajeli paljon turhia kilometrejä turhamaisen tyttärensä takia. Kiitos. Oma auto pajalla ku tuo meidän ammattiautoilija vähä sitä  peruutteli miten sattuu ONNEKSI se en ollu minä!!

<3 Hyvää Ystävänpäivää <3

Tässä on nyt taas äiti leikkiny koulusta ja kotista.. sairastettu on urakalla, kaikki voimat menny siihen.. Kouluun pitäs lopputyötä värkätä ja huh huh.. Liikaa toimintoja yhdelle kerralle. Huomenna pitäs kokeilla meneekö hygieniapassiasiat läpi vai ei.. Epäilen jälkimmäistä..

Aamulla laitan joitain kuvia tuonne kuvakansioon, tässäpä vain yksi naurukuva tyttäristä. Hyvää ystävänpäivää rakkaat Ystävät <3

Mörököllin kesyttäjä

Meillä oli eilen Hallan korvakontrolli sen joulukuisen tulehduksen alun takia… Kauniit puhtaat korvat oli, ei merkkiäkään tulehduksesta. Ollaan kaikki oltu tosi räkäisiä, Hilmakin, joten pyysin tohtorisetää kurkistaan varalta vielä Hilpanki korvat.

Tää lekurisetä on sellanen jäyhänjököttäjä joka ei pahemmin puhua pukahtele, eikä hymyilekään, varsinainen mörökölli.

Mutta Hilmapa sen sai nauramaan. Tohtori ku kurkki korvaan ja puhalsi ilmaa, Hilma kihersi ja kikatti ja tuumas ääneen että “kutikuti” Ja kun korva oli katsottu, taputti käsiään ja totesi “(H)YVÄ TYTTÖ” . Ja sama toisella puolen, hihitystä, kutikuti ja hyvä tyttö aplodien kera. Terveet oli neki korvat Poislähtiessä vielä vilkutti ja huusi isolla ja kuuluvalla äänellä HEIPPPPPAAAA MOIKKAMOIII ja silloin se setä alko nauramaan ja tuumas että ei kovin moni korviatutkittu lapsukainen lähde näin iloisesti huoneesta, Minun rakkahin mörököllin kesyttäjä <3

Pääjalkaisia taideTEKOKSIA

TADAAAA!! Siinä se on. Ihan ensimmäinen pääjalkainen Äiti ei auttanut yhtään, lapsi onnessaan tuli kertomaan piirtäneensä Hilman. Voi liikutus sentään. Tähän asti Hallan piirustukset ovat olleet….hmmm.. aika abstraktia taidetta Ja kun toinen niin innoissaan piirsi ja kertoi että nämä ovat äiti sitten taide TEKOKSIA *ihanamurunen*

Mä jo mietiskelinkin että missähän vaiheessa ne nämä “örkit” alkaa tulla piirustustaitoihin… Ollaan jopa yritetty harjoitella yhdessä, mutta ei, ei sinnepäinkään. Ja nyt se onnistui, päivälleen 3v1kk ikää. Ilman ensimmäistäkään apua.

Äiti on niin ylpeä!!!!

Kevätmieli

Tuo ihana ihana aurinko, joka saa kaiken sisällä näyttämään niin likaiselta Ikkunat huutavat pesua, pölypallerot siellä ja täällä… Mutta silti, se saa mielen niin iloiseksi ja valoisaksi… Tekisi mieli sisustaa, voi kun pää pursuaa ideoita, harmi kun lompakko ei todentotta pursua samassa tahdissa rahaa

Mutta ihan vähän, edes jotain pientä… ja keskeneräisenä vieläpä näytänkin… mutta näytän silti… Ideoita otetaan vastaan

Makuuhuoneeseen ostettiin uusi jenkkisänky, siihen  musta helmalakana, joka ei edes kuvissa näy… Valkoiset yöpöydät saivat väistyä mustien hyllyjen tieltä… Turkoosia tarvitsisi paljon muuallekin kuin vilttiin (joka ei sekään näy kuvissa) ja tyynynpäällisiin… Musta ja harmaa näyttävät olevan nyt IN, mun omassa mielessäni. Ja seinälle tekstiä… SWEET DREAMS…. jospa seki päivä vielä joskus koittais Sarkasmia

 

Keittiöönki löytyi verhot, jotka omasta mielestä on niin mun ja meidän köökimme väriset ja näköiset, ne oli listalla PAKKO SAADA.

Tykkään

Pakkaset paukkuu

Johan se talvi tuli tännekin… Pakkaset paukkuu parissakymmenessä, vähä meinaa olla ulkoilut heikossa hapessa. Ja äiti ainakin on heikossa hapessa.. Heti kun mittari ylittää -15 alkaa hengittäminen olla vaikeaa, mutta on tässä silti yritetty edes pikkusen päästä ulkoilemaan, jottei aivan tarvi lapsukaisten kiivetä pitkin seiniä..

Lapsivapaa, se tuli tarpeeseen

Suurkiitokset mummolaan. Niin tuikitärkeä vuorokausi ilman lapsia ei ois paljon osuvampaan saumaan voinut tulla. Pääsi iskä ja äiskä tanssimaan kavereiden häitä. Olipa huippua. Kiitos vielä
Tämä mamma se päivällä otti ja kävi kampaajallakin oikein kampauksen hakemassa häitä varten, laitetaas nyt kuva siitäki

  

Tuhannet kiitokset HiusKapteenin Piialle!!!

 

Käytiinhän me toki Hallan sanoin Hammaspeikkolääkärissäkin perjantaina. Ei ollut hammaspeikkoja suussa, kauniit ehyet ja hyvinhoidetun näköiset hampaat. Pikkusen tais jännityksen vuoksi itkettää, mutta oikein reipas typykkä meiän murunen oli Seuraavan kerran vasta 5 vuotiaana.

 

Noh, mitäpä tähän voi sanoa

Sain eilen kouluun multimediaviestin, joka kuului näin:

 

“Toinen on sitten väritetty punaisella tussilla….”

 

Ihana arki on alkanut

Arki. Joskus se on pelastus. Halla on odottanut koko joululoman ajan hetkeä, jolloin pääsee taas päiväkotiin. Ja eilen pääsi. Voi sitä riemua kun aamulla sen sinne jätin, tuskin malttoi heippoja sanoa kun oli kiire leikkimään. Eihän siellä toki oltu syöty, tai nukuttu tai kakattukaan (joka on meillä edelleen vähä ongelmallinen asia) mutta pääasia että siellä sai leikkiä. Ja tyttöä viedessä kuulin myös ilostuttavan uutisen. Hilma mitä ilmeisimmin pääsee samaan päiväkotiin huhtikuussa!!

Kylläpäs meillä olikin ihanan helppoa nukuttaa lapset, viidessä minuutissa molemmilla taju kankaalla Voiko lapset viedä tarhaan seitsemänä päivänä viikossa???

Arki se alko mammallakin. TENTTI. Apua!! Milloin lie maailmassa viimeksi lukenut tenttiin. Noh, kouluun astelin ja pää takoi tyhjyyttään. Tentistä lähtiessä olin sataprosenttisen varma, että se meni penkin alle, kuten useimmat luokkatoverini, mutta luulin sitten väärin.
Illalla opettaja lähetti arvosanan tekstiviestinä ja siinä luki K3, eli muka paras mahdollinen. Siinä täytyy olla virhe. Se selviää tänä iltana

Mutta siis se arjen ihanuus.. Isolla lapsukaisella on tekemistä ja kavereina muita lapsia, eikä vain tylsä äiti ja äitikin pääsi kouluun tapaamaan ihmisiä. Nyt on taas akkuja hieman ladattu ja taas jaksaa aavistuksen paremmin.